Kukapa olisi viime vuonna uskonut, että vietämme itsenäisen Suomen 105. itsenäisyyspäivää niin, että Euroopassa soditaan. Matin päivän aamuna 24. helmikuuta näimme, miten rajanaapurimme aloitti oikeudettoman hyökkäyksen Ukrainaan tavoitteenaan vallata nopeasti Kiova, vaihtaa maan johto ja liittää Ukraina osaksi Venäjää.
Kuinka sitten kävikään?
Ukraina ryhtyi puolustamaan omaa kotimaataan. Mummot latasivat polttopulloja, länsi alkoi tukemaan Ukrainan armeijaa. Sota on jatkunut nyt jo 9 kk. Venäjä on tänä aikana näyttänyt kaiken sen inhottavan raakalaisuutensa, mikä polveutuu jo tsaari Iivana Julman ajoista. Suomalaiset saivat kokea vastaavanlaisia hirveyksiä jo Suuren Pohjan sodan aikana 1700-luvun alussa. Silloinen Venäjän tsaari Pietari Suuri, jota nykyinen tsaari Vladimir Putin pitää ihanteenaan, suunnitteli hyökkäävänsä Etelä-Suomesta Tukholmaan.
Ukrainan kansalla on ollut vahva tahto maansa puolustamiseen. Hyökkääjälle on tähän mennessä aiheutettu erittäin suuret tappiot. Voimme olla kiitollisia Ukrainalle, sillä he taistelevat koko Euroopan puolesta.
Helmikuun tapahtumat saivat myös Suomen kansan nopeasti kääntymään myönteiselle kannalle sotilasliitto Naton suhteen. Kansa näytti johtaville poliitikoille suunnan. Myös keskustelu meidän asevelvollisuusarmeijamme tulevaisuudesta ratkesi kerralla. Se muodostaa edelleen yhden puolustuksemme peruspilareista jatkossa.
Natoa on pyöritelty politiikassa varovaisin sanakääntein. Syntyi termi Nato-optio. Ajatus siitä, että kriisin keskellä voitaisiin yhtäkkiä liittyä Natoon ja saada sieltä apua. Se on ollut yhtä hölynpölyä samoin kuin lapsenuskoinen muutamien poliitikkojen illuusio Venäjän suhteiden erityisosaamisestamme.
Meidän poliittiselle järjestelmällemme on kuitenkin annettava tunnustusta siitä, ettei lähdetty Keski-Euroopan maiden ja Ruotsin tielle. Arvioitiin oikein, että maanpuolustuksen muuttaminen kaikkien asiasta harvojen hommaksi tulisi olemaan peruuttamaton virhe. Laajalle reserville ei Suomen maantieteellä ole jatkossakaan vaihtoehtoa. Se muodostaa vahvan pidäkkeen ja siitä on hyötyä myös Natolle. Jatkossa täysjäsenenä joudumme kohtaamaan asevelvollisuusarmeijamme kehittämisessä haasteita. Niitä ovat mm. reservin maavoimakyky ja sen valmius.
Hyvät kuulijat!
Vapautemme hinta on ollut kallis. Rauhan töihin sotien 1939–1945 jälkeen taas ryhdyttäessä joka 16. mies oli sotainvalidi, joka 17. nainen sotaleski, joka 25. lapsi sotaorpo ja joka 9. henkilö oli pakkoluovutetuilta alueilta siirretty karjalainen.
On helppo nähdä jatkumo vapaussodasta talvisotaan ja jatkosotaan. Niissä taisteltiin Suomen itsenäisyydestä. Jos näin ei olisi menetelty, olisimme joutuneet osaksi Neuvostoliittoa kansallisen identiteettimme ja itsenäisyytemme menettäen.
Sota Euroopassa on näkynyt voimakkaasti myös meidän vapaaehtoisessa maanpuolustustyössämme ja maanpuolustustahdossa. Viimeisimmän mittauksen mukaan noin 82 % on valmis aseelliseen puolustautumiseen, jos maahamme hyökätään.
Uusien jäsenien määrä järjestöissä on noussut huippulukemiin. Reserviläisliiton sisällä on menneen syksyn aikana rikottu jo 10 000 uuden henkilön lukumäärä.
Arvoisat kuulijat!
Veteraanien määrä vähenee ja siirrytään pikkuhiljaa kokonaan perinnetyön maailmaan. Keski-Suomessa olemme tehneet jo kaksi vuotta työtä saadaksemme perustettua maakuntaan vuonna 2023 kansallisena veteraanipäivänä Tammenlehvän Keski-Suomen Perinneyhdistyksen. Se tuo tullessaan kuntakohtaiset rekisteröimättömät perinnetoimikunnat, joiden tehtävänä on suunnitella vuosittain veteraanien perintöä ylläpitävät tapahtumat. Tärkein osa tässä työssä on peruskoulua päättäville ja lukio-opiskelua aloittaville nuorille kohdennetut tapahtumat.
Nuorissa on meidän tulevaisuutemme. Päätän puheeni siteeraamalla vuonna 2017 tällä samalla paikalla Keuruun lukiossa opiskelleen Sandra Saartaman pitämää puhetta:
”Keuruun lukion historiakurssin aikana Karjalan kannaksella silmäni avautuivat. Minulle tuli epäuskoinen olo, miten Suomi pystyi antamaan vahvan vastarinnan puna-armeijalle?
Sitkeydellänne, arvoisat veteraanit ja lotat, teitte mahdolliseksi, että Suomi on edelleen itsenäinen.
On erittäin tärkeää vaalia sotaveteraanien ojentamaa itsenäisyyskapulaa. Meidän tehtävämme on jatkossakin tehdä sellaisia valintoja, joiden myötä voimme nauttia teidän antamastanne vapaudesta.
Parhaiten me nuoret pystymme osoittamaan kiitollisuutta pitämällä yllä rauhaa ja säilyttämällä suomen itsenäisyyden.”
Näiden sanojen myötä toivotan hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Tapio Paappanen
Sotakamreeri
Majuri evp