”Me emme mene Suomeen valloittajina vaan ystävinä ja Suomen kansan vapauttajina tilanomistajien ja kapitalistien ikeestä. Me emme mene Suomen kansaa vastaan, vaan Kajanderin – Erkon hallitusta vastaan, joka sortaa Suomen kansaa ja joka on provosoinut sodan Neuvostoliittoa vastaan.” Tämä on ote Leningradin sotilaspiirin hyökkäyskäskystä 30.11.1939.
Käskyn mukaisesti Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun 30. päivän aamuna vuonna 1939 ilman sodanjulistusta. Puna-armeijan joukot ylittivät valtakunnanrajan koko itärajan leveydeltä Karjalankannakselta Petsamoon.
Raja-Karjalassa vihollisen 139. Jalkaväkidivisioona vyöryi rajan yli Suojärvellä. Näin massiivinen hyökkäys sillä suunnalla oli yllätys, ja aluetta puolustavat kolme erillispataljoonaa perääntyivät kohti Tolvajärveä. Vihollinen käytti hyökkäysurina seudun läpi kulkevia korpiteitä, jotka veivät Värtsilään, mistä olisivat avautuneet tieyhteydet Suomen IV armeijakunnan selustaan.
Uhkaa torjumaan Päämaja perusti Ryhmä Talvelan, jota komensi eversti Paavo Talvela. Tolvajärven suunnalle Ryhmä T:n iskunyrkiksi perustettiin Osasto P, jota komensi everstiluutnantti Aaro Pajari, sittemmin kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari.
Vihollisen 139.D pääsi etenemään Tolvajärvelle, missä Osasto P laittoi Suomen portin kiinni. Venäläiset yrittivät vielä koukata suomalaisten selustaan, mutta hyökkäys lyötiin vastahyökkäyksellä takaisin. Everstiluutnantti Pajari viestitti Talvelalle: ”Olen lyönyt tänään (11.12.) vihollisen Tolvajärvellä ja on vihollinen perääntynyt raskaita tappiota kärsien itään…”
Osasto P:n ahdistamina taistelukykynsä menettänyt 139. D ja sen avuksi tullut 75. D joutuivat suomalaisten takaa-ajamina perääntymään epäjärjestyksessä lähes 30 km Tolvajärveltä Ägläjärvelle. Lisääntyvän kurittomuuden kitkemiseksi puna-armeijan poliittinen hallinto toimeenpani kenttäoikeuden kuolemantuomioita ”tien viereen rakennetuissa aitioissa”. Teloituksista huolimatta divisioonien joukot jatkoivat osin hallitsematonta vetäytymistään.
Viisi vuorokautta kestäneiden sitkeiden taistelujen jälkeen Osasto P valtasi Ägläjärven everstiluuntantti Kaarlo Viljasen johdolla 22. joulukuuta 1939. Vihollinen jatkoi vetäytymistään Osasto P kintereillään Aittojoelle, jonka länsipuolelle suomalaiset ryhmittyivät puolustukseen 24.12.1939 ja pitivät Aittojoen linjan sodan loppuun asti.
Tolvajärven – Ägläjärven taistelu oli talvisodan ensimmäinen ja suurin hyökkäysvoitto, vaikka sen maine ja tunnettuus onkin jäänyt legendaaristen Taipaleen, Suomussalmen, Raatteen tien ja Kollaan varjoon.
Taistelussa kaatui kaikkiaan 630 ja haavoittui 1320 suomalaista sotilasta. Venäläisten lähteiden mukaan puna-armeijan kahden divisioonan yhteistappiot olivat noin 1500 kaatunutta, 2600 haavoittunutta ja 2300 kadonnutta. Sotamatematiikan mukaan hyökkäystaistelu vaatii aina raskaamman hinnan kuin puolustus, mutta tässä kaava ei toteutunut.
Ägläjärven valtauksella 22. joulukuuta 1939 oli suuri psykologinen merkitys, koska se osoitti, että suomalaiset pystyivät vastahyökkäyksillä lyömään ylivoimaisen vihollisen ja pakottamaan sen perääntymään. Tieto Ägläjärven valtauksesta valoi uskoa ja taisteluhenkeä suomalaisiin joukkoihin ja valmisti osaltaan tietä kuuluisalle talvisodan ihmeelle.
Teksti: Matti Hyvärinen
Lähteet:
Kronlund, Jarl: Suomen puolustuslaitos 1918-1939 (Sotatieteen laitoksen julkaisuja 1988)
Raunio, Ari – Kilin, Juri: Talvisodan taisteluja (Karttakeskus 2007)