Sunnuntai 22.8. oli arvokas juhlapäivä Viitasaaren Niinilahden kylällä, kun kylän entisellä koululla, nykyisellä kylätalolla vietettiin veteraaniperinnejuhlaa. Muisto elää! -nimeä kantaneessa juhlassa paljastettiin uusi Niinilahden koulupiirin Pro Patria -muistotaulu sekä vanha, aiemmin Ilmolahdessa Anttilan tilalla säilytyksessä ollut Ilmolahden koulupiirin muistotaulu. Näissä kahdessa taulussa on yhteensä 49:n eri sankarivainajan nimet.
Juhlan teemana oli muistaminen ja muistitiedon siirtäminen eteenpäin nuoremmille polville. Omista lapsuusajan muistoistaan oli kertomassa Niinilahden kylällä vuonna 1938 syntynyt Paavo Kauppinen, jonka isä kaatui sodassa vuonna 1941.
Juhlapuheen piti toimittaja ja historian tutkija Pauliina Ylitalo. Itsekin Niinilahdella koulua käynyt Ylitalo antoi kiitosta Ilmolahden ja Niinilahden kyläyhdistyksille viime sotien ja veteraanien muiston ylläpitämisestä. Hän kertoi, että muisti on ketju, jonka lenkkejä meistä jokainen on. Olemme muistamisen taitekohdassa, kun veteraanien rivit harvenevat, eivätkä veteraanien lastenlastenlapset ole välttämättä sotaveteraania tavanneet. Siksi on tärkeää, että muistoa vaalitaan, ja tietoa välitetään nuorille. ”Elleivät yhteisöt ja kansakunnat muista menneisyyttään, menettävän ne hiljalleen syynsä olla olemassa”, sanoi Ylitalo puheessaan.
Viitasaaren kaupungin tervehdyksen juhlaan toi vapaa-aikatoimenjohtaja Jorma Rihto. Hän muistutti, että Pro Patria -muistotauluja alettiin aikoinaan koota koulupiireittäin. Kyläkoulu oli kylän sydän, joten oli luontevaa, että muistotaulu sijoitettiin sinne. Rihto sanoi, että Viitasaarella muistotauluista on pidetty hyvää huolta ja veteraaniperinnettä on vaalittu muutenkin hyvin.
Viitasaaren seurakunnan tervehdyksen juhlaan toi kirkkoherra Antti Hiltunen, joka sanoi, että tänään olemme saaneet viettää ilon ja kiitoksen, mutta myös surun ja haikeuden juhlaa. Hän pohti, että mitähän ajattelisivat nuo muistotaulujen sankarivainajat, jos tietäisivät, mitä täällä Niinilahden kylätalolla tänään tapahtuu. Hiltunen totesi, että uskoo heidän tietävän ja olevan iloisia ja ylpeitä siitä, että tätä juhlaa tänään vietetään.
Nälkäisenä ei tarvinnut kenenkään olla; siitä olivat pitäneet huolen emännät, jotka tarjoilivat maukasta lohikeittoa sekä juhlan päätteeksi kakkukahvit.
Teksti: Juha Hyvärinen