Kansallista veteraanipäivää vietettiin 27.4. Lapin sodan päättymisen muistoksi jo 33. kerran. Jyväskylän kaupunki järjesti perinteiseen tapaan juhlan Kaupungintalon juhlasalissa.
Talvisodan satavuotias veteraani Martti Mäkinen muisteli sekä provokatiivisia että todellisia Mainilan laukauksia. Neuvostoliittohan väitti suomaisen tykistön tulittaneen Mainilan kylää 26. marraskuuta 1939. Mäkinen oli tuolloin Mainilaa lähimpänä olleessa patteristossa, mutta sen tykkien kantama ei ulottunut edes rajalle, saatikka Mainilaan. Eikä patteristo ampunut laukaustakaan ennen sodan syttymistä. Sen sijaan Mäkinen koki ne todelliset Mainilan laukaukset ollessaan aamusaikalla 30.11.1939, jolloin vihollisen tykistö ampui iskun patteriston alueelle. ”Viitisentoista metriä jäi lyhyeksi, muutoin en olisi tässä kertomassa kokemuksiani”, totesi Mäkinen vakavana.
Keski-Suomen aluetoimiston päällikkö, everstiluutnantti Teijo Oksanen toi tilaisuuteen puolustusvoimien tervehdyksen ja arvostuksen osoituksen ”niille miehille ja naisille, jotka seitsemän vuosikymmentä sitten pelastivat Suomen”. Heidän ansiostaan saavutettiin sen tärkein tavoite, Suomen säilyminen miehittämättömänä ja itsenäisenä.
Oksanen toi puheessaan esille myös reserviläisnäkökulmaa korostaessaan yleisen asevelvollisuuden merkitystä osana maamme kokonaisturvallisuutta: ”Varusmiespalveluksen suorittaneita reserviläisiä on Suomessa yli 1,3 miljoonaa ja heistä yli 8000 on naisia. Kun laskemme mukaan yli 60-vuotiaat, asevelvollisuusiän ylittäneet miehet, niin Suomessa on lähes kaksi miljoonaa sotilaskoulutettua henkilöä. Näin ollen kolmannes Suomen kansasta omaa sotilastaustan – eihän tällaista kriisivalmiutta saa millään rahalla tulevia luonnon katastrofeja varten – puhumattakaan, mitä sodanajan valmiuksia näin suuri joukko antaa pieneen ammattiarmeijaan verrattuna.” Oksanen vakuutti myös, että yleinen asevelvollisuus osaltaan todistaa puolustustahtomme ja veteraanien perinnön siirtymistä sukupolvelta toiselle, kaveria ei jätetä.
Ohjelmaltaan korkeatasoinen juhla, jota ei tässä ole mahdollista tarkemmin kuvata, päättyi lapsikuorojen koskettavasti säestämään Maamme-lauluun.
Teksti ja kuvat: Matti Hyvärinen