Viitasaaren Kymönkoskella Mauri ja Anneli Kanasen järjestämänä heidän kotoaan oli lauantaina 14.3. klo 12 alkaen reserviläishiihtotapahtuma. Alkuviikon lämmin sää jännitti järjestäjää melkoisesti, koska järven jäällä keli oli loppua kokonaan. Kuitenkin kolmen viimeisen pakkasyön ansiosta hiihtotapahtumalle sää oli mitä parhain: n. 10 kilometrin linkin mukainen http://www.viitasaari.fi/
Mauri Kanasen ja naapuri Jarmo Raatikaisen pitämä latuverkosto omia kyläläisiä varten oli lähes kokonaan käytössä. Vain yksi jääosuus piti korvata metsän läpi tehdyllä oikaisulla.
Osallistujia tapahtumaan oli kaikkiaan 8 henkeä, mikä olisi voinut olla enemmänkin. Mutta kuitenkin alkuperäinen tavoite saavutettiin: olla kauniissa luonnossa yhdessä hyvien ystävien ja kaverien kanssa sekä samalla pitää huolta omasta terveydestään ja kenttäkelpoisuudestaan. Taukopaikka oli valittu Pitkälahden pohjukkaan suojaisan jyrkän kallioseinämän juurelle paikkaan, jossa aurinkoa sai saman määrän kuin etelän lomakeskuksessa. Etelän lomilla puuttuu nuotiotuli, jonka lämpöä ja savun hajua nykyelämässä harvemmin kokee puhumattakaan nuotiotulessa lämmitetyistä makkaroista ja savun hajussa nautitusta lämpimästä mehusta ja vastaleivotusta pullasta kahvin kanssa.
Erikoisuutena taukopaikan tuntumassa järjestäjä esitteli 1950-luvulla kylälle erikoista pontikkakalliota. Sen tarinaa vain harvat kyläläiset tietävät ja tuntevat. Mauri oli vahingossa nuorena poikana soutanut veneellä kallion juurelle ja mennyt sen kielekkeen alta sisään. Ja hän ei lapsena tiennyt miksi siellä oli noin 10 neliön kokoinen kalliojärkäleiden muodostama huone, sen perällä liistereki täynnä heiniä. Siinä oli maattu ja oleskeltu, koska eväspapereita ja lehtiä ym. oli ns. lattialla ja reessä. Sitten oli kirveen terällä läpi lyötyjä pannuja, putkia ja tynnöreitä. Eli paikalla oli ollut pontikkatehdas, jota jotkut kylän miehet olivat ylläpitäneet ja ns. ”lentävät” olivat sen käyneet tuhoamassa. Nyt jäljellä tästä oli vain tarina ja ihmeellinen huone kallion sisässä, joka ulottui järveen ja huoneesta oli kolme eri reittiä päästä ulos. Erikoinen paikka ja kertoo aikansa yhteiskunnallisista oloista ja harrastuksesta, jota vielä 50- ja 60-luvuilla sivukylien metsissä harrastettiin.
Hiihtotapahtuman yhteydessä Viitasaren seurakunnan Kymönkosken diakoniapiirin pj. Pirkko Hämäläinen oli myös mukana avustamassa järjestäjiä. Samalla Pirkon ideana toteutettiin vapaaehtoinen korvaus tarjoilusta osallistujilta yhteisvastuulle. Rahaa tuli yli 100 euroa, mikä oli hyvä potti verraten keskimäärin mm. kauppakeskuksen lipaskeräyksiin.
tv. Mauri