Elina Argillander, Viitasaarelta lähtöisin oleva 42-vuotias liikunta- ja terapia-alan yrittäjä ja kolmen lapsen äiti ylennettiin ylikersantiksi itsenäisyyspäivänä.
Elina suoritti naisten vapaaehtoisen asepalveluksen ja sai panssarijääkärin koulutuksen Panssariprikaatissa vuosina 2001–2002. Palveluksesta hänelle jäi hyvät muistot. Hän sanoo, ettei kokenut palvelusaikana syrjintää eikä ahdistelua, mutta havaitsi, että kaikki tieto ei aina tavoittanut eri kerroksessa ollutta naisten tupaa.
Kysyttäessä, mikä sai hänet lähtemään ”inttiin” hän vakavoituu ja kertoo kuinka hänen molemmat pappansa olivat sodassa mukana ja hän halusi näin lyhentää kunniavelkaa sotasukupolvelle. Myös partiotoiminnalla ja kiinnostuksella sotahistoriaan oli oma vaikutuksensa.
Elina on ollut mukana vapaaehtoisessa maanpuolustustyössä kymmenen vuotta ja on edelleen aktiivisesti mukana Suomenselän maakuntakomppanian ja Korpilahden Reserviläisten toiminnassa. Kertausharjoitus- ja VEH-vuorokausia on kymmenen vuoden aikana kertynyt jo niin paljon, ettei enää muistakaan.
Elina on mukana myös Viron Kaitseliitin (suom. Suojeluliitto) toiminnassa. Hän on mm. kouluttanut virolaisia resilienssin vahvistamisesta, sekä traumaattisista kriiseistä ja traumaperäisen stressihäiriön hoidosta. Tässä koulutustoiminnassa on ollut hyötyä hänen siviilikoulutuksestaan.
Virossa viime sotien ja sodan jälkeisen miehityksen traumaattiset kokemukset ovat vieläkin ihmisten mielissä, onhan neuvostomiehityksen päättymisestä kulunut vain reilut 30 vuotta.
Elina on osallistunut kurssilaisena myös MPK:n kursseille, joten varsin monipuolinen on hänen kokemuksensa maanpuolustuksesta. Hän itsekin ihmettelee, miten hänellä kolmen lapsen äitinä ja yrittäjänä on riittänyt aikaa tähän toimintaan. Kahdella kurssilla ja jotoksella hän oli raskaana ja kahdella eri jotoksella hänen kaksi poikaansa olivat vauvoina mukana kantolaitteessa.
Syksyllä pidetty maakuntakomppanian taisteluharjoitus on jäänyt Elinalle mieleen opettavaisena ja antoisana kokemuksena. Elina on ollut mukana myös reserviläisten jotoksilla mm. Savukoskella, Kuhmossa ja Suomussalmella. Erityisesti hänen mieleensä on jäänyt Raatteentien jotos, jolloin pakkasta oli 36 astetta – se oli lämpötilaa myöten autenttinen kokemus. Tunnelma oli melkein kuin talvisodassa, mutta vihollisuhkan sijasta uhkana oli pakkanen. Paleltumilta Elina kuitenkin välttyi, vaikka varpaiden paleltuminen oli varsin lähellä.
Elina miettii naisten roolia maanpuolustuksessa. Nuorempana hän oli pohtinut, että onko intti kuitenkaan naisen paikka. Onko naiselle sopivaa suorittaa aseellinen palvelus, vaikka se olisikin vapaaehtoinen? Isänmaan puolustaminen on hänen mielestään kuitenkin yhtä tärkeää sekä miehille että naisille. Maanpuolustustahtoa ei silti voida pakottaa; sitä joko on tai ei ole, mutta kriisin tullen sitä varmasti löytyy enemmän.
”Joskus nuorempana pohdiskelin, että olenko syntynyt väärään aikakauteen. Jos olisin elänyt viime sotien aikaan, olisin varmasti liittynyt Lotta Svärd -järjestöön.”, toteaa aidosti isänmaallinen ylikersantti Elina Argillander.
Teksti: Matti Hyvärinen
Kuva: Juha Hyvärinen