Talvisodan päättymisen muistotilaisuus pidettiin Jyväskylässä 13.3.2023 Vanhalla hautausmaalla, koska Paraatiaukio on nyt työmaa-alueena. Tilaisuudessa puhui aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Yrjö Lehtonen. Puhe on kokonaisuudessaan kuvien alla.
Paikalla oli reserviläisten muodostama lippulinna. Lippuvartion lippu-upseerina oli Santeri Heinonen ja lipunkantajana Arttu Takala. Muistomerkin kunniavartion muodostivat Timo Kuitunen ja Jarkko Pynnönen.
Seppeleen muistomerkille laskivat Jyväskylän kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Jukka Hämäläinen, aluetoimiston päällikkö evl Yrjö Lehtonen ja kamarineuvos Erkki Fredriksson. Ilmavoimien soittokunta vastasi tilaisuuden musiikista.
Kirkkoherran puheenvuoron jälkeen tilaisuudesta lähetettiin kapteeni Sutisen johdolla seppelpartio Taipaleen patsaalle.
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, Jyväskylän kaupungin edustajat, hyvät läsnäolijat!
Tällä kertaa muistelemme talvisodan päättymistä Jyväskylän vanhalla hautausmaalla. Äsken Taulumäen kirkon kelloja soitetiin 105 kertaa, kerta talvisodan jokaisen päivän muistoksi. Perinteinen Kirkkopuiston alue Vapaudenkadun varrella ei ole rakennustöiden vuoksi käytössä ja Taipaleen taistelun muistomerkki on siirretty varastoon odottamaan rakennustöiden valmistumista.
Taulumäen kirkon ja Jyväskylän sankarihautausmaan talvisotaan liittyvä symboliarvo on mittava. Talvisodan aikana sankarihautaukset järjestettiin Taulumäen kirkossa ja sodan ensimmäiset uhrit haudattiin edessämme olevan Uhriliekki-patsaan ympärille. Myöhemmin jatkosodan aikana sankarihautaukset järjestettiin pääsääntöisesti hautakappelissa.
Hyvät kuulijat!
Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun 30. päivänä 1939 ilman edeltävää sodan julistusta. Vastoin vihollisen odotuksia sodasta ei tullut lyhyttä ja voitokasta, vaan Suomen nopea valtaus epäonnistui jo heti alkumetreillä. Suomen kenttäarmeija oli perustettu ja ryhmitetty ennen sodan alkua. Lisäksi suomalaisten koulutus ja taktiikka sekä vähäinen materiaali soveltuivat vallitseviin olosuhteisiin. Myös taistelutahto kesti ankarimmissakin olosuhteissa. Vastoin Neuvostoliiton odotuksia, suomalaiset puolustivat maataan yhtenäisenä.
Suomi oli varautunut sotaan Neuvostoliittoa vastaan, mutta se ei ollut varautunut taistelemaan yksin suurvaltaa vastaan. Puolustusvoimissa ja suojeluskunnissa tehty kehitystyö, asevelvollisten koulutus sekä loppusyksyllä 1939 tehty poliittinen päätös liikekannallepanosta olivat ratkaisevan tärkeitä.
Hyvä yleisö!
Venäjä aloitti vuosi sitten sodan Ukrainassa ilman sodan julistusta. Talvisodan tavoin se epäonnistui tavoittelemansa nopean ratkaisun saavuttamisessa. Sodan lopputulemalla tulee olemaan paljon laajemmat vaikutukset kuin Venäjän ja Ukrainan välisten asioiden ratkaisu. Kyse on siitä, miten sodan seuraukset tulevat vaikuttamaan maailmanjärjestykseen.
Ukrainan puolustustaistelun avaintekijöitä ovat kansan maanpuolustustahto ja yhteiskunnan kriisinsietokyky sekä läntisen yhteisön sotilaallinen, taloudellinen ja poliittinen tuki. Ukrainaa on tuettu tavalla, joka on yllättänyt Venäjän.
Palatkaamme vielä hetkeksi Jyväskylään itsenäisyyspäivänä vuonna 1940. Sanomalehti Keskisuomalainen on kuvaillut eloisasti tuota ikimuistoista päivää kolme vuotta sitten julkaistussa artikkelissaan.
Lumisena ja kylmänä itsenäisyyspäivänä vuonna 1940 paljastettiin Jyväskylän Paraatitorin laidalla Suomen ensimmäinen talvisodan muistomerkki. Taipaleen taistelun muistomerkin paikaksi valittiin Jyväskylä, koska Taipaleessa taistelivat pääosin Keski-Suomesta kootut joukot.
Juhlapaikalle oli saapunut lähes 2000 talvisodan aseveljeä eri puolilta Suomea. Heidän lisäkseen tilaisuutta kunnioitti yli kymmentuhatpäinen yleisö. Vastaavaa määrää ei Jyväskylässä aiemmin ollut yhteen kokoontunut.
Tilaisuuden aluksi kenraali Heinrichs suoritti joukkojen katselmuksen. Puheessaan hän muistutti Taipaleen taistelujen olleen vuotta aiemmin Keski-Suomen miehille sodan ankarimpia päiviä. Sotamarsalkka Mannerheim lähetti tilaisuuteen virallisen tervehdyksen. Kenttäjumalanpalveluksen jälkeen patsas luovutettiin Jyväskylän kaupungille.
Ohimarssin jälkeen matka jatkui tervehdyskäynnille sankarihautojen ääreen, tälle samalle paikalle jossa nyt 83 vuotta myöhemmin itse seisomme.
Veteraanisukupolven uhrausten ansiosta sinivalkoinen lippu liehuu vapaan Suomen yllä!
Everstiluutnantti
Yrjö Lehtonen